Tässä kirjoituksessa avaamme pakottavan kontrollin määrittelyä ja dynamiikkaa sekä keinoja puuttua tähän vakavimmillaan hengenvaaralliseen ilmiöön, joka toistaiseksi ei ole laajasti tunnettu ja tiedetty. Kirjoitus perustuu Lehti ja kumppaneiden, CAPUCS-tutkimushankkeen ja kansallisen DocSoc360º-tohtoripilotin kanssa yhteistyössä syksyllä 2026 järjestettyyn Pakottava kontrolli -webinaarisarjaan

Pakottavan kontrollin keskiössä on uhrin itsemääräämisoikeuden kaventuminen

Pakottavassa kontrollissa on kyse haitallisista ja tarkoituksellisista vallankäytön taktiikoista, jotka voivat ilmetä erilaisina väkivallan muotoina uhrien arjessa. Pakottava kontrolli ei siis ole muusta erillinen väkivallan muoto, vaan konteksti, jossa lähisuhdeväkivalta tapahtuu. Kyseessä on vahvasti sukupuolittunut ilmiö, jossa tekijät ovat pääasiassa miehiä ja uhreja ovat naiset lapsineen. Syyt tekijän toiminnalle vaihtelevat, mutta tekijän tavoitteena on ottaa uhri valtansa alle ja alistaa hänet tekijän tarpeille. Uhri saadaan omaksumaan tekijän ajatukset ja maailmankuva samalla, kun uhrin käsitys itsestä ja todellisuudesta horjuu. Tyypillisesti tekijä kokee vahvaa oikeutusta toiminnalleen eikä näe syytä muuttaa sitä.

Pakottavan kontrollin keskiössä on uhrin itsemääräämisoikeuden rajoittaminen eri keinoilla. Kontrollin mekanismit luovat ”näkymättömät kahleet”, jotka pitävät uhrin ansassa suhteessa ja omassa kodissaan. Alkuvaiheessa tekijä saa uhrissa aikaan perustellun pelon osoittamalla kykeneväisyytensä uhrin kannalta negatiivisiin seuraamuksiin. Pelon luoneesta väkivaltatapahtumasta tai muusta uhrille sietämättömästä tilanteesta voi olla jopa vuosikausia, mutta pelkoreaktion seurauksena uhri ryhtyy rajoittamaan omaa toimintaansa välttääkseen negatiivisia seuraamuksia ja pahimmillaan väkivaltaa. Pienetkin teot voivat riittää tekijälle kontrollin ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi, kun perusteltu pelko on luotu ja uhria muistutetaan mahdollisuudesta seuraamuksiin.

Pakottava kontrolli on jatkuvaa sekä muotoaan muuttavaa tekijän vallan käyttöä

Pakottavassa kontrollissa tekijä kokeilee erilaisia vallankäytön taktiikoita ja valitsee sellaiset keinot, jotka toimivat kyseisen uhrin kohdalla. Pakottava kontrolli on jatkuvaa toimintaa ja konteksti, jossa väkivaltaa tapahtuu. Tekijöiden käyttämä keinovalikoima kontrollin ylläpitämiseksi ja jatkamiseksi on monimuotoinen. Se voi pitää sisällään esimerkiksi erimuotoista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, uhrin eristämistä turvaverkoistaan, valvontaa ja liikkumisen rajoittamista, vainoa, uhkailua ja pelottelua tai palvelu- ja oikeusjärjestelmän hyväksikäyttöä. Pakottavaa kontrollia ei kuitenkaan voi tunnistaa keskittymällä pelkästään keinovalikoimaan, vaan olennaista on tarkastella, voiko suhteen toinen osapuoli elää vapaasti, vai joutuuko hän pelkäämään arjessa ja rajoittamaan omaa elämäänsä.

Uhrille koituvat seuraamukset ovat mielivaltaisia, eikä uhri voi luotettavasti estää niitä omalla toiminnallaan. Pakottavan kontrollin uhrin toimintamahdollisuuksia leimaa tasapainoilu oman ja mahdollisen lapsen turvallisuuden sekä itsemääräämisoikeuden välillä. Uhrit pyrkivät säilyttämään itsemääräämisoikeuttaan erilaisin keinoin, jolloin uhrin toiminta voi vaikuttaa ulkopuolisen silmin epäloogiselta ja hänelle itselleen tai lapselle haitalliselta, jos pakottavan kontrollin konteksti ei ole tiedossa.

Pakottava kontrolli ei pääty itsestään esimerkiksi ajan kuluessa tai vanhempien erotessa. Jos tekijä ei ole aktiivisesti työskennellyt lopettaakseen haitallisen kontrollin, oletusarvoisesti hän edelleen jatkaa sitä. Tilanteiden muuttuessa kontrollikin muuttaa muotoaan ja tekijä kokeilee uusia keinoja, joilla uhri saadaan jälleen alistumaan. Pakottavassa kontrollissa on kyse äärimmillään hengenvaarallisesta ilmiöstä, sillä kun muut kontrollin keinot eivät riitä, on riskinä tilanteen eskaloituminen väkivaltaan ja jopa perhesurmaan.

Pakottava kontrolli vahingoittaa aina myös lasta

Jos perheessä on lapsia, he joutuvat osaltaan pakottavan kontrollin uhreiksi ja kokijoiksi. Pakottava kontrolli kohdistuu lapseen monin tavoin: sitä voidaan kohdistaa tarkoituksella lapseen, toiseen vanhempaan kohdistettu kontrolli vaikuttaa lapseen tai lapsi välineellistetään toisen vanhemman kontrolloimiseksi. Pakottavan kontrollin tekijöille lapsi on olemassa tekijän omia tarpeita varten. Tekijä pyrkii alistamaan sekä äidin että lapsen resurssit omaksi hyödykseen. Tekijä on tietoinen toimintansa haitallisuudesta lapselle, mutta hän ei välitä siitä tai hän peräti laskee sen varaan, että lapsi toimii väylänä toisen vanhemman kontrollointiin.

Lapset ovat usein tietoisia tekijän toiminnasta, mutta vaikka lapsi ei olisi tietoinen esimerkiksi väkivallasta, pakottava kontrolli vahingoittaa häntä silti monin tavoin. Kontrollin seurauksena myös lapsen elämänpiiri kaventuu, kun lapsen ikätasoinen tekeminen ja sosiaaliset suhteet rajautuvat ja lapsi elää jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Tutkimuksissa on havaittu pakottavan kontrollin haittoina lapselle muun muassa lähisuhteiden ja sisarussuhteiden vahingoittuminen, koulunkäynnin vaikeutuminen eri tavoin, fyysisen ja psyykkisen terveyden heikkeneminen, tunne-elämän ja käytöksen häiriöt, päihteiden ongelmankäyttö ja puutteet perustarpeiden täyttymisessä.

Kontrollin taso suhteessa äitiin ennustaa lapseen kohdistuvaa riskiä. Tekijä ei välttämättä ole lasta kohtaan vihamielinen, väkivaltainen tai aggressiivinen, mutta voi silti satuttaa lasta, jos kokee sen tarpeelliseksi kontrolloidakseen äitiä. Erityisesti kontrollin menetyksen tilanteet voivat saattaa lapsen jopa hengenvaaraan, vaikka lapseen itseensä ei olisi koskaan aikaisemmin kohdistunut väkivaltaa tai edes vihamielistä käytöstä tekijän taholta.

Pakottavaan kontrolliin pitää puuttua, vaikka se on vaikeaa

Pakottavaan kontrolliin puuttuminen on kaikkien lapsen ja perheen kanssa työskentelevien viranomaisten lakisääteinen velvollisuus. Viranomaisten on otettava huomioon pakottavan kontrollin ja kontrolliperusteisen väkivallan vahva sukupuolittuneisuus. Todennäköistä on, että isä kontrolloi äitiä, ei toisin päin, mutta jokaisessa tapauksessa tulee tehdä tilannekohtainen arvio. Tärkeää onkin, että tekijän toimintaan puututaan tehokkaasti ja samalla tunnistetaan uhrin vastuuttamisen ongelmallisuus. Uhri ei voi korjata tekijän toimintaa omalla käyttäytymisellään, ja pakottavaa kontrollia sisältävästä suhteesta irtautuminen on vaikeaa, koska kontrollin keinot räätälöidään nimenomaan siten, että lähteminen ei olisi mahdollista.

Palvelujen tarjoaminen tekijöille on tyypillisesti vaikeaa, sillä he ovat usein haluttomia muuttamaan toimintaansa tai näkemään siinä virheitä. Tekijöille suunnatuilla palveluilla saattaa olla mahdollista vähentää väkivaltaisuutta, mutta kontrolloivasta käytöksestä kokonaisuutena on vaikea päästä eroon. Pakottavaan kontrolliin puuttuminen voi käytännössä vaatia esimerkiksi lähestymiskieltoa ja rikosprosessia. Viranomaisten täytyy arvioida, missä rajoissa tekijää pystytään tosiasiallisesti tukemaan muutokseen ja miten uhriksi joutunutta vanhempaa ja lasta autetaan turvallisesti irtautumaan pakottavasta kontrollista ja toipumaan väkivallasta.

Minkään viranomaisen toimivalta yksin ei riitä tilanteen ratkaisemiseen, vaan tämä edellyttää välttämättä monialaista yhteistyötä. Pakottavaa kontrollia kokevien perheiden tukemisessa on kuitenkin varauduttava siihen, että tekijä pyrkii tietoisesti estämään viranomaisten puuttumisen. Tekijän intressissä on jatkaa kontrollia ja tilanteeseen puuttuminen tarkoittaa hänen näkökulmastaan riskiä kontrollin menetykselle. Viranomaisyhteistyötä ja kontrolliin puuttumista saatetaan hankaloittaa kaikin keinoin. Palveluista joko kieltäydytään kokonaan tai niitä vastaanotetaan vain näennäisesti, jotta viranomaisista pääsisi mahdollisimman nopeasti eroon.

Pakottavan kontrollin tekijät ovat yleensä taitavia manipuloijia ja yhteistyötä voidaan sabotoida myös niin, että tekijä manipuloi viranomaisverkostoa ja työntekijöitä omalle puolelleen. Riski niin sanotulle splittaamiselle on käsillä etenkin, jos työntekijän tieto perustuu vain toisen vanhemman kertomaan eikä tietoja ole mahdollisuutta varmistaa muualta. Esimerkiksi väitteisiin toisen viranomaistahon ennenkuulumattomista virheistä on syytä suhtautua varauksella. Koko verkoston yhteiset palaverit vähentävät mahdollisuutta splittaamiselle. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, että työntekijöiden vaihdokset ja uusien palvelujen ja tuen käynnistäminen valmistellaan huolellisesti.

Pakottavan kontrollin tilanteissa huoltoriidalla on erityinen konteksti

Jos perheessä on lapsi, huoltoriitaprosessin käynnistäminen on keskeinen keino pakottavaa kontrollia sisältävästä suhteesta irrottautumiseksi. Yksinhuoltajuus ja lapsen rajoitetut tapaamiset ovat käytännössä lähes välttämättömiä suhteesta lähtemiseksi, kontrollista irti pääsemiseksi ja väkivallasta toipumiseksi. Toisaalta pakottavan kontrollin tilanteissa tekijä voi käyttää huoltoriitaprosessia yhtenä kontrollin välineenä, jolla hän pyrkii kostamaan eron, säilyttämään kontaktin uhreihinsa ja palauttamaan valta-asemansa suhteessa heihin. Pakottavan kontrollin tilanteissa onkin tunnistettava, että ”riita” ei johdu tavanomaisista vanhempien riitaisista väleistä ja eriävistä näkemyksistä eron jälkeen. Jos perheen tilannetta lähestytään esimerkiksi lastensuojelussa vain vanhempien välisenä ero- tai huoltoriitana, uhriksi joutuneen vanhemman ja lapsen erityinen suojeluntarve jäävät tunnistamatta.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vieraannuttamisväitteet ovat tehokas keino saada huomio pois lähisuhdeväkivaltaa koskevista väitteistä. Huoltoriitaprosessissa on otettava vakavasti väitteet väkivallasta, selvitettävä perheen taustat ja mahdollinen pakottavan kontrollin konteksti. Huoltoprosessi voi toteutua tekijän taholta kiusaamistarkoituksessa, sillä tekijällä ei tyypillisesti ole aitoa intressiä huolehtia lapsesta. Huolto- ja tapaamisoikeusasioissa on rohkeasti arvioitava lapsen etua esimerkiksi niin, että tarkastellaan kriittisesti, mitä lapsi hyötyisi kontrolloivasti käyttäytyvän vanhemman tapaamisista.Lapsen suojelemisen kannalta on kriittistä, että tiedostetaan riski lapsen joutumisesta kontrollin välineeksi sekä tähän liittyvä hengenvaara.

Lastensuojelun erityistehtävänä on tunnistaa ja reagoida lapsen suojeluntarpeeseen

Pakottavaa kontrollia kokevan lapsen asioissa käynnistyy useimmiten lopulta myös lastensuojeluprosessi. Pakottavassa kontrollissa on kyse aina lasta vakavasti vaarantavasta ja vahingoittavasta kasvuolosuhteesta, johon lastensuojelun on tehokkaasti puututtava oman toimivaltansa puitteissa. Lainsäädäntö mahdollistaa lastensuojeluviranomaiselle moneen muuhun tahoon verrattuna laajan tiedonsaantioikeuden ja tätä kautta kokonaiskuvan selvittämisen perheen tilanteesta. Lastensuojelu ei voi ratkaista tilannetta yksin, mutta sosiaalihuollon viranomaisena sillä on velvollisuus monialaisen yhteistyön käynnistämiseen ja koordinoimiseen.

Koska pakottavan kontrollin tilanteisiin yleensä kytkeytyy huoltoriita, on riskinä, että pakottava kontrolli typistyy lastensuojelun arvioissa esimerkiksi vanhempien riidoiksi tai vuorovaikutuksen ongelmiksi. Vaikka pakottava kontrolli myöhemmin ehkä tunnistettaisiin, aiemmat asiakirjat luovat tällöin harhaanjohtavan kuvan ja vaikeuttavat silloin ilmiöön puuttumista. Erittäin tärkeää olisi sanoittaa asiakirjoissa suorasanaisesti ja konkreettisesti, mitä perheessä tapahtuu, vaikka ei olisi heti mahdollista sanoa varmaksi, onko käsillä pakottavaa kontrollia. Tärkeää olisi esimerkiksi kirjoittaa auki, kuka perheessä tekee väkivaltaa, kenelle, missä tilanteessa ja millaista se on.

Pakottavan kontrollin tunnistaminen vaatii perehtymistä perheen historiaan ja menneisyydessä tapahtuneiden väkivaltatilanteiden tarkempaa selvittämistä. On ymmärrettävä, että pakottavan kontrollin tilanteissa ei ole “puhdasta pöytää”, jolta työskentelyn voisi aloittaa, sillä tekijä pitää haitallista kontrollia jatkuvasti yllä ja uhri elää pelossa, vaikka uutta väkivaltaa ei olisi ollut vuosiin.

Lastensuojelun mukaantulo tai muu viranomaisen puuttuminen on tekijän näkökulmasta riski kontrollin menetyksestä ja tilanne voi eskaloitua hengenvaaralliseksi. Vakavan väkivallan ja jopa perhesurman uhka on otettava todesta, sillä tutkimustiedon perusteella tiedetään, että eskaloitumisen riski on olemassa, vaikka fyysinen väkivalta olisi toistaiseksi ollut vähäistä- Lastensuojelutoimenpiteiden toteuttaminen vaatiikin huolellista riskinarviointia jatkuvasti ja monialaisesti. Poliisi on yksi tärkeä yhteistyötaho lapsen ja vanhemman turvallisuuden varmistamisessa.

Pakottavaa kontrollia kokevalla lapsella on oikeus samoihin lastensuojelulain mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin kuin muillakin asiakaslapsilla. Lapsen tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota lapsen kokemuksiin itsemääräämisoikeuden kaventumisesta ja luoda mahdollisuuksia lapsen omille kiinnostuksen kohteille, harrastuksille ja ihmissuhteille sekä lapsen itsetunnon ja identiteetin vahvistumiselle. Pakottava kontrolli ei lopu itsekseen, vaikka lapsi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin sijaishuoltoon. Tilanteen muuttuminen voi saada aikaan kontrollin keinojen muuttumisen, mikä on huomioitava sijaishuollon aikaisen tuen toteuttamisessa ja lapsen suojelun tarpeessa.

Lopuksi

Pakottava kontrolli ei toistaiseksi ole yleisesti ja laajasti tunnettu ilmiö. Keinoja puuttumiseen on, mutta ne vaativat monialaista yhteistyötä, jatkuvaa riskinarviointia ja erityistä ammatillista osaamista. Yhtenä avaimena voi olla tutkimustiedon hyödyntäminen muun muassa lastensuojelun arvioissa ja olosuhdeselvityksissä. Niillekin tahoille, joille ilmiö ei ole tuttu, voidaan tilanteen vakavuus ja haitallisuus osoittaa, kun perustellaan, mitä pakottavasta kontrollista tutkitusti tiedetään ja miten sen on havaittu toteutuvan tämän perheen tilanteessa. Jokaisen lapsiperheiden parissa toimivan ammattilaisen olisi siksi tärkeää perehtyä pakottavaan kontrolliin ilmiönä, vahvistaa osaamistaan ja lisätä tietoisuutta aiheesta, jotta uhrien tehokas suojelu toteutuisi. Lisää tietoa pakottavasta kontrollista löydät esimerkiksi CAPUCS-hankkeen verkkosivulta https://ulapland.fi/hanke/capucs/.